Ekaa kertaa viihteelle synnytyksen jälkeen? Viisi vinkkiä tuoreelle äidille

Mä pääsin lauantaina ekaa kertaa viihteelle! Pari kertaa aiemmin oon ollut useamman tunnin poissa kotoa, ja se on ollut hyvää harjoittelua. Lauantaina oli miehen vuoro päästä nukutuspuuhiin, pumpatun maidon pulloruokinta olikin jo tuttu juttu. Mä nimittäin lähdin tapaamaan ystävää, jonka olin tavannut viimeksi vuosi sitten! Paikallinen ravintola ja pari nukkumaanmenoajan jälkeen nautittua kylmää juomaa kutsuivat.

Vaan eipä ollut ihan mutkatonta tuo lähteminen, ja siksi kokosin viisi vinkkiä, jotka joko auttoivat mua tänä suurena iltana tai olisivat auttaneet, jos olisin nuo seikat ajoissa hoksannut huomioida. Ehkä joku teistä on juhannuksena lähdössä ilman vauvaa juhlimaan – napatkaa tästä hyödylliset vinkit talteen!

1. Etsi ihmisten ilmoille sopivat vaatteet ajoissa. Mä en niin tehnyt. Ihan oli sketsisarjakamaa se näky, kun koetin pika-aikataululla etsiä vaatekaapistani jotain muita päälle mahtuvia vaatteita kuin lökäpöksyjä tai äitiysvaatteita. Ennen niin hyvin istuneet paidat ja mekot kiristivät rintamuksesta, joka on paisunut kuin pullataikina imetyksen myötä. Housut taas, no hehe, en ees aloita. Terveisiä vaan toisistaan erkaantuneille vatsalihaksille, oi voisitteko palata taas yhteen? 

No, lähdin sitten rimpsalle imetyspaidassa ja niissä äitiysfarkuissa, jotka eivät mahtuneet raskauden 25. viikon jälkeen edes päälle. Sitä ennen revin vaatekaapista alas joka perkuleen liian pienen tai muuten vaan käytöstä poistuneen rytkyn ja vannoin tekeväni semmoisen vaateinventaarion, että itse KonMarikin jäisi kakkoseksi! (Vaatekaapin sisällön poistopäivät päättyivät eilen. Tuloksista lisää juhannuksen jälkeen.)

2. Varaa aikaa rauhaisaan matkantekoon. Mä polkaisin pyörällä kylämme keskustaan. Matkanteon kruunasi tuo mitä idyllisin kesäilta: aurinko lämmitti yhä, linnut visersivät ja kesä tuoksui vihreältä. Siinä polkiessa tunsin suurta vapautta ja iloa siitä, että pitkästä aikaa oli mahdollisuus tavata ystävää kodin ulkopuolella. 

Tuo välitila lempeässä kesätuulessa oli tarpeellinen. Pienen vauvan kanssa siitä yksinäisestä ajasta nauttimisen mahdollisuus on aika kortilla, joten tuo kymmenminuuttinen yksin liikkeellä oli puhdasta kultaa. Etenkin, kun tiesi, että pääsee vihdoin vähän sosialisoitumaan.

3. Vietä aikaa vain niiden kanssa, joiden seurasta nautit. Tarvitseeko tätä enempää edes perustella?

4. Muista kohtuus. Edellisestä alkoholipitoisesta illastasi lienee kulunut jo vähintään yhdeksän kuukautta, usein enemmänkin, joten älä pilaa iltaasi kiskomalla kaksin käsin. Mä en ole koskaan ollut örvellyksen ystävä, ja siksikin koetin olla varovainen. Pitäydyin miedoissa juomissa ja vältin humalatilaa. Krapulaa en hankkinut, mutta silti seuraavana päivänä tuo yökukkuminen väsytti.

Olen kovin onnellinen siitä, että nykynuoret juovat aiempia sukupolvia vähemmän. Umpikänniset ihmiset ovat surullista katseltavaa ja alkoholismi aikuisväestössämme sairaus, joka vaatii ennaltaehkäisyä ja hoitoa. Suurin osa meistä tuntee tai tietää jonkun, joka on alkoholisti. Juuri siksi alkoholin käytöstä tulee puhua: se on hyvä renki, mutta huono isäntä. Piilottelemalla viinapulloa visusti kaapin perällä teemme alkoholista mystisen olennon, joka kiinnostaa ja kiehtoo. Viinipullo ruokapöydässä illallisen yhteydessä on aikuisten ruokajuomaa, kunhan aikuinen itse osaa näyttää esimerkkiä ja ottaa sitä viiniä kohtuudella. 
5. Älä unohda maksaa juomaasi, kun olet tiskillä. Olen tainnut jossain aikaisemmassa postauksessa mainita, että vauva vei muistini. Tilanne on hieman parantunut, mutta silti lauseeni jäävät usein kesken. Tai saatan olla tekemässä jotain tiettyä asiaa, mutta jonkin pienen häiriön jälkeen se asia unohtuu ja yhtäkkiä olenkin puuhaamassa ihan jotain muuta.

Kuten tuosta varmaan jo arvaatte, niin kyllä juu, olisin lähtenyt tiskiltä juoma kädessäni maksamatta. Siinä nimittäin oli yksi pieni keskeytys, jonka aikana unohdin tyystin, että kuvetta olisi vielä pitänyt kaivaa. Onneksi yksi ystävä kysäisi, että maksoinkos jo – jäi nimittäin tarjoilija katselemaan kummastuneena perään. Kiltisti palasin tiskille ja kiitin onneani siitä, että olimme paikallisessa ravintolassa, jossa ihmiset tuntevat minut. Ei tarvinnut niin paljon hävetä!  Mutta niin, keskittykää te muut siihen ihan koko tapahtumaan tiskillä. Häpeäminen, öö, hävettää.

Tässäpä nämä vinkki vitoset: eiköhän näillä maltillisen irtioton saa aikaan! 

Leave a Reply