Imetys: fakiiriutta vai ihan luonnollista puuhaa?

Imetyksen onnistumiseksi täytyy varmaan olla joku fakiiri, ajattelin ennen vauvan syntymää. Niin paljon juttuja epäonnistuneista imetyksistä olin kuullut varsinkin raskausaikana, jolloin aiheesta luonnollisesti olin kovin kiinnostunut. Uhkakuvia riitti: maito ei riitä tai se loppuu, vauva ei osaa imeä tai ei suostu syömään rintaa, rintatulehduksia on jatkuvasti tai rinnat ovat vähintäänkin saamarin kipeät koko ajan. Imetyksen vaikeudesta ja sen haitoista tulin kuulleeksi paljon – jostain syystä imetys ei ollut noissa kertomuksissa onnistunut.

Onneksi siskoni suositteli mulle Imetyksen tuki ry:n nettisivuja ja Facebook-ryhmää! Noilta nettisivuilta löytyy jättimäinen määrä tietoa imetyksestä, ja Facebook-ryhmän keskustelut ovat pullollaan upeaa, imetysmyönteistä vertaistukea ja tietoa. Ilman näiltä tahoilta tullutta tietoa ja konkreettisia vinkkejä mm. tiheän imun kausista, imetyksen tehostamisesta ja vuolaasta maidontulosta en olisi jaksanut ymmärtää sitä jatkuvasti rinnalla huutavaa vauvaa.

Meillä imetyksen alku oli hankala. Takana oli molemmille erittäin raskas synnytys (lapsivedenmenosta syntymään kesti lähes 100 tuntia), ja ilmeisesti siitä johtuen vauva ei jaksanut herätä riittävän usein syömään saati tilata itselleen maitoa. Vauvan verensokerit pääsivät laskemaan ja bilirubiiniarvot nousemaan. Niinpä hän vietti kolmannesta elinpäivästään alkaen pari päivää vastasyntyneiden osastolla, jossa sai aluksi nenämahaletkun kautta maitoa, kunnes jaksoi syödä pullosta ja lopulta taas imeä itse rinnasta maitoa.

Tänä aikana mä sitten pumppasin maitoa niin paljon kuin kykenin, jotta maidontulo ei ehtyisi heti alkuunsa. Pumpulle heruminen ei totisesti ollut mulle helppoa! Rentoutua piti katsellen vuorotellen Netflixiä ja vauvan kuvia, jotta pumppaaminen alkoi sujua. Mutta voi itku se oli mahtava tunne, kun sai vauvalle viedä omaa maitoa! Ja onneksi vauva reipastui nopeasti, niin päästiin taas harjoittelemaan imetyshommia ihan rauhassa.

Seinäjoen keskussairaalan naistenosaston henkilökunnan imetysohjaus niinä ensipäivinä oli kultaakin kalliimpaa! He opettivat kaikki mahdolliset niksit vauvan houkuttelemiseksi rinnalle, imuotteen parantamiseksi ja tarkistamiseksi. Lisäksi he lohduttivat, kun itkin silmät turvoksissa huolta vauvan voinnista, kun hän ei jaksanut syödä itse ja siirrettiin vastasyntyneiden osastolle. Seinäjoella muuten koko osaston henkilökunta on saanut imetysohjaajakoulutuksen, ja sairaalassa noudatetaan WHO:n vauvamyönteisyysohjelmaa. Siksi sainkin niin asiantuntevaa ja hyvää imetysohjausta sekä tukea, kun tuntui ettei imetyksestä tule toiveistani huolimatta yhtään mitään.

Onneksi tälläkin tarinalla oli onnellinen loppu, vauva virkistyi ja imetys alkoi sujua hienosti! Nyt imetystaivalta on kolmisen kuukautta takana ja toivottavasti vielä useita edessä. Näinä kuukausina on kumminkin Imetyksen tuen netti- ja Facebook-sivut laulaneet melkoisen usein! Mutta miksi nähdä niin paljon vaivaa imetyksen eteen, kun on niitä korvikkeitakin saatavilla? Vapaaehtoisesti en itse jaksaisi lähteä siihen korvikkeen kantamiseen kaupasta ja pullorumbaan, ja onpa imetyksestä hurjia hyötyjäkin! Olen hurjan onnellinen siitä, että hankalan ja rankan alun jälkeen imetys alkoi meillä lopulta sujua. Nykyisin se on luonnollinen osa päivärytmiämme, vauva kasvaa kohisten ja on tyytyväinen tiheän imun kausia lukuunottamatta.

Tässä vielä koottuna imetyksen hyötyjä:

  • Vauvalle luonnollista ja turvallista ravintoa.
  • Nopeuttaa äidin palautumista synnytyksestä.
  • Rintamaito sisältää D-vitamiinia lukuunottamatta kaikkia vauvan tarvitsemia vitamiineja ja hivenaineita.
  • Sisältää vauvan tarvitsemia vasta-aineita taudinaiheuttajia vastaan.
  • Imetetyillä lapsilla vähemmän infektiotauteja sekä astmaa ja atopiaa tai diabetesta kuin korvikeruokituilla vauvoilla.
  • Antaa vauvalle turvaa ja läheisyyttä.
  • Edistää äidin ja vauvan vuorovaikutusta ja kiintymyssuhteen muodostumista.
  • Säästää rahaa eli on taloudellista.

Kyllä, näillä tiedoilla halusin itse nähdä imetyksen eteen vaivaa. Eikä mulla ole ollut ollenkaan yli-ihmismäinen tai fakiiri olo vaikka imetänkin, jotenkin niin luonnollista se on. Vaikkakin se etenkin tiheän imun kausina raivostuttaa ajoittain, kun vauva ei oo tyytyväinen yhtään mihinkään! Meillä on nyt sellainen kausi meneillään, kun vauva lähenee kolmen kuun ikää. Onneksi on kiva sohva, vesipullo ja naposteltavaa saatavilla. Sitten kun seuraavan kerran joku ystävistäni on raskaana, askartelen ehdottomasti hälle lahjaksi imetystukikorin, johon tulee koottuna kaikkea imetyksen kannalta tarpeellista. Silloin kun niitä puklurättejä, vesipulloja ym. tarvitsisi, on ne ihan jossain muualla!

Lisää luettavaa aiheesta ja alla muutama kuva (imetyksen tuki ry:n FB-keskusteluryhmästä:

Imetyksen tuki ry:n sivuilla

Terveyskirjaston sivuilla

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen imetystietopaketti

Leave a Reply