Julkinen imetys – kun ei saa ees rauhassa syyä!

Tämän kesän imetysgate pilasi blogitekstini julkisesta imetyksestä. Olin jo tovin suunnitellut kirjoittavani omia ajatuksiani imetyksestä toisten nähden ja muualla kuin kotona. En kuitenkaan aivan ehtinyt, kun Facebookin uutisvirtaan pamahti eräänkin ravintolan päivitys kommentteineen. Olinpa ollut naiivi! Luulin, että imettäminen julkisesti tekee ainoastaan oman oloni vaivaantuneeksi. En tajunnut, että imetys voi olla niin hurjan etovaa kanssaihmisten mielestä. Mulle tuli noista keskusteluista pitkäksi aikaa todella kurja olo, ja teki mieli jättää koko imetyspostaus tekemättä ja jäädä tulevaksi puoleksi vuodeksi kotiin vauvan kanssa, ettei kukaan joutuisi näkemään kun itsekkyyttäni imetän muualla kuin talomme seinien sisällä. Niinpä – hiljalleen tuo tietämätön kommentointi alkoi myös suututtaa. Vähänpä ihmiset imetyksestä tietävät! Siis sellaiset, jotka eivät ole itse imettäneet tai kuunnelleet imettävän henkilön kokemuksia siitä. Tästä tekstistä tulee pitkä. Haluan ensin kertoa omat julki-imetyskokemukseni ja ajatukseni, jonka jälkeen vastaan muutamiin nettikeskusteluissa usein esiin nostettuihin argumentteihin julki-imetystä vastaan.

Julkinen imetys

Julkinen imetys

Julkinen imetys: jäiskö kotiin vai imettäiskö ihmisten ilmoilla?

Ensimmäiset viikot pyhitin kotona vauvan kanssa pesimiselle, uudenlaiseen arkeen tottumiselle ja imetyksen opettelulle. Alku oli hankalaa, ja imetys sattui ja jännitti. Tiesin kuitenkin, miten suuria hyötyjä imetyksestä lapselle on, joten nuo ekat kolme viikkoa mentiin hammasta purren ja väsyneenä eteenpäin. Kolmen viikon kohdalla tapahtui jotain kummallista, ja imetys alkoi sujua ja tyyppi nukkui öisinkin usemman tunnin rauhassa. Mielessä ei kuitenkaan käynyt, että siinä vaiheessa vielä olisi lähtenyt mihinkään. En olisi jaksanut!

Tyypin ollessa parikuinen alkoi mieli kääntyä jo vauvakuplasta ulospäin, ja halusin lähteä jo kauppaan ja kyläilemään. Haasteena vain oli vauvan ruokinta: jos lähtee johonkin, täytyy valmistautua myös vauva ruokkimaan. Vauva kun saattaa syödä vartin, puolen tunnin, tunnin tai useamman välein – mitä pienempi vauva on kyseessä, sitä vaikeammin ruoka-ajat ovat ennakoitavissa. Emme antaneet korvikkeita, sillä tähtäsimme suositusten mukaisesti noin puolen vuoden täysimetykseen ja vuoden mittaiseen imetykseen kaikkinensa. Mulla oli todella iso kynnys imettää jonkun muun kuin oman puolison nähden. Siinä täytyi vain tehdä valinta: joko homehdun yksin kotona, tai pyrin jatkamaan arkea kaupassakäynteineen ja kyläilyineen.

Niinpä ryhdyin etsimään imetysvaatteita ja -liivejä sekä tarkoitukseen sopivia normivaatteita. Niiden avulla pyrin tekemään imetyksen sekä helpoksi että huomaamattomaksi, sellaiseksi, ettei se ujostuttaisi ja jännittäisi niin paljoa. Sitten tuli päivä, kun teki mieli lähteä käymään kiertelemässä kirppareita ja kauppoja. Maalla kun asutaan, on lähimpään isompaan kaupunkiin matkaa kuutisenkymmentä kilometriä – varma imetys kodin ulkopuolella oli tiedossa. Jahkailin hetken. Lähtisikö vai ei? Lopulta päätin, että en jumaliste jää nyt tämän takia kotiin kökkimään. Puin itseni imetyksen kannalta käteviin vaatteisiin, pakkasin vauvan autoon, otin mukaan hoitopussukan ja starttasin.

Keskellä kirpparia se sitten tapahtui. Tyyppi alkoi vääntelehtiä kaukalossaan tyytymättömästi ja katsella mua kohti vaativasti. Nälkä. ”Jos en kohta ruoki tuota, alkaa itkukonsertti”, ajattelin. Sen sijaan, että olisin jättänyt kaikki löytämäni vauvanvaatteet siihen paikkaan ja painunut äänenvoimakkuuttaan hitaasti mutta varmasti nostavan vauvan kanssa sateessa pihan poikki autolle piiloon imettämään nostin vauvan kaukalosta rinnalle. Siinä hän tyytyväisenä syöpötteli ja minä katselin suloisia pieniä nuttuja, joita jotkut reippaat vanhemmat olivat myyntiin tuoneet. Vain kaksi teinityttöä katsoivat päällemme kahteen kertaan ihmetellen.

Kaikki se jännitys ja stressi viiden minuutin toimituksen takia. Huh! Vauva oli tyytyväinen, mutta meikäläisellä kämmenet hikosi. Mutta ai että, olinpa iloinen! Minä uskalsin. Sinä päivänä löysin vauvalle useamman hyväkuntoisen bodyn sekä helistimen, joka on yhä tyypin lempileluja. Olipa hyvä, että tuli lähdettyä. Kuinka paljon tuo reissu virkistikään. Yhä vieläkin arkailen toisten nähden imettämistä, mutta en tokikaan niin paljoa kuin aiemmin. Lisäksi tyypillä alkaa olla ruokailurytmi löytynyt, ja imettää täytyy enää noin 2-4 tunnin välein. Kiinteitäkin on saatu mukaan jo kivasti.

Koska imettäminen muiden kuin puolison nähden oli mulle suuren suuri erävoitto, olin aivan kauhuissani siitä, millä tavalla ihmiset ovatkaan julki-imetystä kommentoineet. Eräs ystäväni tosin käski olla välittämättä siitä, mitä ”tietämättömät imbesillit” nettikeskusteluihin huutelevat. Ja näinhän se on – en minäkään tosiaan tiennyt imetyksestä mitään ennen kuin homma pätkähti omiin päivittäisiin velvollisuuksiini. Siksi on tärkeää, että imetyksestä puhutaan ja siitä tiedotetaan faktoilla eikä ihmisten vääristyneiden mielikuvien kautta. Erityisesti siksi halusin jakaa omat kokemukseni julkisesta imettämisestä – emme me kodin ulkopuolella imettävät äidit ole itseämme paljastelemassa, vaan pakenemassa yksinäisiksi käyviä hetkiä kodin seinien sisäpuolelta.

Julkinen imetys
Näin hirveesti sitä tissiä vilisee, kun julkinen imetys on käynnissä.

Julkinen imetys

Top7-faktat imetyksestä

1. Imetyksen suositellaan kestävän vähintään 12 kuukautta, täysimetyksen 4-6 kuukautta. Imetyksen hyödyt ovat niin suuret, että korvikkeita suositellaan annettavaksi vain todellisesta tarpeesta.
2. Vauva syö ensimmäiset kuukaudet hyvin epäsäännöllisesti. 15 minuutin, tunnin, kahden välein: mitä pienempi vauva, sitä vaikeampi vauvan nälkää on ennustaa etukäteen. Ruokarytmi alkaa tasaantua vasta 4-6 kuukauden iässä. Silloinkaan vauva ei kellontarkasti syö.
3. Joskus taannoin vauvoja tuli ruokkia tietyin väliajoin, ei harvemmin eikä useammin. Esimerkiksi vauvalle annettiin rintamaitoa vain kolmen tunnin välein. Sillä oli kuitenkin joskus ikäviä seurauksia, eikä maito riittänytkään vauvan tarpeisiin. Se johtui siitä, että rintamaidon suhteen vallitsee kysynnän ja tarjonnan laki. Mitä enemmän maitoa rinnasta poistuu, sitä enemmän sitä sinne muodostuu. Mitä vähemmän vauva siis on rinnalla, sitä vähemmän maitoa kroppa valmistaa. Tästä syystä vauvoilla on vaistomaisesti tiheän imun kaudet, jolloin ne roikkuvat rinnalla tavallista useammin ja pidempään sekä saattavat olla silloin kärttyisiä. Koska vauva kasvaa, se tarvitsee lisää maitoa. Tiheän imun kausia on vauvan ensimmäisinä päivinä, 3 viikon vanhana, 6, 9 ja 12 viikon vanhana sekä 6, 9 ja 12 kuun iässä.
4. Imetyksen aikana rintaa ei välttämättä vilahda kuin aivan nanosekuntien ajan. Ja jos vilahtaa, niin voi huh, kurkkaile samalla muualle.
5. ”Jos kerran julkisesti imettäminen on ok, niin samallahan mää voin masturboida julkisesti, on sekin luonnollista!” Ensinnäkin: nainen ei imetä genitaaleillaan. Toisekseen, masturbointi ei ole tarve, toisin kuin vauvan tarve syödä. Imetys ei siis ole tissien esittelyä vaan vauvan ruokintaa. Tämä kun menisi niihin perversseihin mieliin, jotka kauhistelevat sitä, kun rinnoilla tehdään sitä mitä varten ne ovat.
6. Imetys ei ole itsekästä. Se on kaikkea muuta. Se on ruokaa, vastustuskykyä, läheisyyttä ja turvaa pienelle vauvalle. Imettäminen voi olla myös raskasta äidille – imettää pitää joka päivä ja yö useita kertoja, ja äidin tulee aina olla saatavilla. Onnea kuulkaa jokaiselle, joka herää 3-5 tunnin välein joka yö ja hoitaa hommansa reippaasti ja vikisemättä siitä huolimatta.
7. Imettäminen ei aina suju leikiten. Etenkin alussa se voi olla haastavaa ja erittäin kivuliasta (muhun sattui imettäminen todella paljon ensimmäiset neljä viikkoa). Maitoa ei välttämättä tule tai sitä tulee liikaa, vauva saattaa hylkiä rintaa ja olla syömättä, tiheän imun kausina vauva saattaa olla äkeä ja jatkuvasti rinnalla useita päiviä. Silti tuon kaiken unohtaa sitten, kun sen yhden kerran imetyshetki sujuukin kuin tanssi.

Lisätietoa imetyksestä löytyy muun muassa Imetyksen tuen nettisivuilta – nämä sivut sekä heidän Facebook-ryhmänsä pelastivat imetykseni tarjoamalla ajankohtaista tietoa todella laajasti tästä aiheesta!

Loppuun vielä huippuvinkki imettäville/joskus imettäneille äideille:

Nyt on tekeillä Nykymutsin imetyskirja: teos, josta tulee löytymään paljon ajantasaista tietoa imetyksestä sekä äitien kokemuksia imettämisestä sekä tietenkin äitien toimivimpia vinkkejä imetystaipaleelle. Kirjan valmistumiseksi kaivataan vielä lisää imetystarinoita – kävisitkö sinä kertomassa oman tarinasi sekä parhaat vinkkisi? Linkit vastauslomakkeisiin löytyy Nykymutsin imetyskirjan Facebook-sivuilta, johon löytää tuosta linkistä: https://www.facebook.com/nykymutsinimetyskirja/

Leave a Reply