Kymmenen faktaa minusta

Nyt kun olen jo monena päivänä tykittänyt niin syväluotaavaa äitiyspohdintaa, että mies on niitä joutunut itku silmässä ja nyyhkyttäen lukemaan, lienee aika ottaa vähän keveämpiä aiheita. Eilen tuo mies nimittäin ihan tosissaan vetisteli ja halaili vauvaa mumisten jotain “isin rakas” -sanoja sen jälkeen, kun oli lukenut blogitekstini. Siispä, päästetään mies tänään pälkähästä ja mennään pohdinnoista tiukkaan faktaan. Toivottavasti persoonani näkyy muistakin teksteistä, mutta nyt on ihan tarkoituksella vuorossa paljastaa kymmenen faktaa minusta: omituisuuksiani ja tavallisuuksiani. Selittelyjen kera. Olkaa siis hyvät!

  1. Olen gradua vaille valmis erityisopettaja. Kolme vuotta on kulunut töitä tehden, eikä se gradu näemmä töiden ohessa valmistu. Nyt olen päättänyt, että vauvavuoden aikana se gradu tehdään, eikä töihin ennen valmistumista ole mitään asiaa. Että sitten kun alkaa kotiäitiys kyllästyttää, on parempi avata jokin muukin tekstitiedosto kuin blogi. Nyt kuitenkin ajatukset ovat niin vauvassa, ettei gradun teko kertakaikkisesti kiinnosta. Syksymmällä toivottavasti alkaa jo kiinnostaa sekin! Että katsellaan, kuinka sen kanssa käy.

    Kun silmä välttää, oppilaat jättävät kohteliaasti viestin.
  2. Mulla pitää aina olla jotain tekemistä. Olen nopea liikkeissäni eikä nokka tuhise kovin kauaa yhden asian parissa. Kyllästyn, jos pitää olla ihan vaan toimettomana. Mieluiten mulla on aina useampia asioita tehtävänä samanaikaisesti. Joskus joo raastavaa ja stressaavaa, mutta kun ei vaan voi itselleen mitään. Vaikka vauva ei totisesti pidä toimettomana, tarvitsin jotain omaakin tekemistä. Tyyppi nukkuu vielä aika monta tuntia enemmän kuin minä, enkä todellakaan käytä sitä kaikkea aikaa johonkin siivoamiseen tai pyykkäämiseen tai muuhun tylsään kodinhoitoon. Niinpä kirjoitan tätä, ja olen omalla tavallani kosketuksissa ulkomaailmaan, tälleen sopivissa annoksissa. Blogiluonnokset sekä somekanavat sulkeutuvat vauvan herätessä ja avautuvat, kun herra jälleen sippaa. Välillä toki täytyy vähän enimpiä siivota ja tehdä jotain sapuskaa elääkseni ja imettääkseni. Ja pitää niitä muitakin harrastuksia harrastaa.
  3. Tarvitsen paljon aikaa yksin. Tykkään toisista ihmisistä ja tekisin mitä vain lähimpieni puolesta, mutta en jaksa muutamaa päivää kauempaa hengailla isoissa porukoissa. Vaikka sosiaalinen elämä hauskaa onkin, niin seurallisuuden jälkeen pitää saada hengähtää ihan keskenään, mieluiten keskellä metsää tai ainakin yksin kotona. Onneksi mies siirtyy mielellään omien harrastustensa pariin mun tarvitessa omaa rauhaa. Ehkä tähän vaikuttaa myös se, että olen aina tehnyt töitä ihmisten parissa, ja joskus siinä saa sosialisoida kerrakseen. Vaikka rakastankin työtäni, ei työpäivien jälkeen ole oikein jaksanut muuta kuin omaa seuraa.
  4. Pelkään enemmän ihmisiä kuin metsän eläimiä. Olen ollut soilla usein yksinäni lakkametsällä keskellä karhunjälkiä, enkä jotenkin osaa pelätä. Toki pelkääminen olisi aivan aiheellista, jos vahingossa sattuisi jäämään emokarhun ja pennun väliin tai yllättämään karhun liian läheltä, kun hiippailisi hissukseen väärästä tuulensuunnasta. Yksinäistä metsässä kulkemista enemmän pelkäsin kulkea iltaisin tai öisin yksin kaupungin kaduilla – vaikka mitään ei, onneksi, koskaan tapahtunutkaan. Koen kuitenkin, että ihmiset ovat arvaamattomampia kuin eläimet. Eläimet toimivat vaistojensa varassa, eivät laskelmoi ja suunnittele.
  5. Vihaan kovia ääniä sekä ääntä, joka lähtee toisen syömisestä. Tai oikeastaan ääniylitulvaa missä tahansa tilanteessa ja semmoista turhanpäiväistä mölinää. Yli kaiken raivostuttaa, jos vaikka on telkkari päällä ja sitten mies laittaa kännykästä jonkun kovaäänisen videon. Samanaikainen tyhjänpäiväinen meteli kahdesta eri toosasta, ei helvetti! En myöskään jaksa kuunnella tiettyjä radiokanavia tai -ohjelmia. Töihin mulla oli matkaa noin 40km, ja mulla oli tietyt kanavat, joita pystyi kuuntelemaan radiosta. Aamulla saattoi kuunnella YleX Aamua tai YLE Puhetta kun sieltä tuli Politiikkaradio. YLE Puhetta taas ei voinut jaksaa iltapäivisin, koska sieltä tuli usein jotain urheiluhuutoselostusta tai urheilukeskustelua – booooring. Onkin ihanaa, kun nykyään on podcastit suuressa huudossa. Esim. Valeäidin nauhoitukset ovat olleet suosikkilenkkikuunneltavaani juuri nyt. Ei ärsyttävää musiikkia, vain puhetta aihepiireistä, jotka mua kiinnostavat. Ja on muuten oikeasti kiinnostavia juttuja, jokaiselle perheelliselle suosittelen. Priceless! Äänikirjat olisivat oikein kokeilemisen arvoinen vaihtoehto vaunulenkeille, myöhemmin taas työmatkoille.
  6. Rakastan ihmisperheeni lisäksi eläimiä. Nyt meillä on kaksi kissaa ja yksi papukaija. Haaveena on kasvattaa eläinperhettä vielä parilla koiralla, muutamalla lampaalla sekä pienellä kanaparvella. Vaikka tarvitsen usein taukoa ihmisistä, eläinten rapsutteluun en koskaan kyllästy. Suuri syy muuttoon takaisin maalle oli se, että noita lemmikeitä oman rauhan lisäksi kaipasin. Lapsuudenkodissani oli aina kissoja tai koiria. Nelivuotiaana saamani kissanpentu kuoli 20-vuotiaana, kun olin itse 24. Se oli musta ja kaunis kissa, joka nukkui usein sänkyni jalkopäässä. Lisäksi meillä oli muutaman vuoden ajan lampaita, ja jonkin aikaa hevonen. Hevoset ja lampaat joutuivat lähtemään, kun vanhemmillani oli kovasti töitä ja me siskoni kanssa olimme liian pieniä olemaan niistä itseksemme vastuussa. Silloin harmitti.

    Kissat <3
  7. Olen 98% ajasta erittäin rauhallinen, mutta tulistuessani kuin hirmumyrsky. Nuorempana en ihan hallinnut myrskyjäni, mutta kantapään kautta opettelun jälkeen tulistun nykyisin lähinnä miehelleni. Lisäksi tulistuminen on jotenkin hillitympää, liekö iän mukanaan tuomaa itsesäätelykykyä ja, kröhöm, viisautta.
  8. Pidän siivoamista tosi tylsänä hommana. Sitten joskus, kun taloudellinen tilanne sen sallii, ostan kotiini siivouspalvelun vaikka edes kuukausittain. Voin nekin tunnit käyttää johonkin mukavampaan! En saa kerrassaan mitään kiksejä siitä, että pitää heilua jonkun imurin varressa tai mopata joka hemmetin nurkkaa. Sitä paitsi meillä on ihan paska imuri. Ja moppi. En kuitenkaan siedä sitäkään, että on tosi likaista, joten joudun alistumaan siihen imurinvarteen aina, kun villakoiria rupeaa oikein urakalla lattioilla pyörimään.
    Ei.

    Kyllä!
  9. Kulutan taidetta ja kulttuurijuttuja mahdollisimman laaja-alaisesti. Mielestäni siis Uuno-kokoelma ja Kieslowskin Kolme väriä sopivat aivan hyvin vieretysten elokuvahyllyyn. Ärsyttää ihmiset, jotka valitsevat kuluttamansa kulttuurin vain Top10-listojen varassa. Kivoja sellaiset listat on, mutta on vähän tylsän tyypin merkki, jos pitää kaikki kulttuuri ja taide valita kulutukseen vain sitä kautta, että mikä nyt sattuu olemaan suosittua tai saanut parhaimmat arvostelut. Itseironiaa tässä ehkä peräänkuulutan, sitä, ettei kaiken tartte olla aina niin vakavaa.

    Uuno ja Krzysztof ne yhteen soppii!
  10. Olen kova kalastamaan ja eräilemään. Yleensä kesät kuluvat kalastaen ja loppukesästä sienestäen sekä marjastaen. Tämä kesä ehkä maltillisemmin niiden parissa koska hoidettavana on tuo pieni ihminen, mutta kyllä mä pari kuhaa aion pyydystää ja valmistaa ruoaksi.

    Ei kynsilakat pysy kun jättikalat rimpuilee.
  11. BONUS! Tämän te jo tiesittekin, mutta silti: rakastan kokkailua! Ruoanlaitto on vaan ihan parasta.

Näin ikkäästi! Se on soronoo, huomenna taas uusi postaus ja uudet kujeet.

 

Leave a Reply