Me olemme löytökissojen sijaiskoti! + viisi haitallista kissamyyttiä

Kodittomia kissoja on ongelmaksi asti ympäri Suomen, ja varsinkin täällä Etelä-Pohjanmaalla. Muutama viikko takaperin täällä loukutettiin lähes satapäinen kissapopulaatio. Myös kotikunnassani Alajärvellä hylättyjä kissoja on aivan liikaa.

Kissoja hylätään vuodessa arviolta noin 20 000. Jotkut varmasti katoavat tahattomasti, mutta myös kusipäitä hölmöläisiä riittää, tämänkin uutisen perusteella: Kaksi lemmikkikissaa hylättiin tylysti autosta metsätien varteen Alajärvellä. 

Koska halusin auttaa hylättyjä ja kodittomia kissoja ihan konkreettisesti, näitä kissoja meillä on nyt kolme. Kissat ovat tulleet meille Alajärven tassutiimin kautta, joka on paikallinen eläinsuojeluyhdistyksemme. Postauksen lopussa on lisää tietoa meille tulleista, luonnosta pyydystetyistä pennuista sekä Alajärven tassutiimistä!

Tämä on ihan hirvittävän pitkä postaus, mutta kyseessä on todella tärkeä asia. <3

Kodittomat-sivustolla kotia etsiviä kissoja on jo pelkästään yli sata kappaletta – aikamoinen määrä! Jos olet pohtinut kissasi leikkauttamista, tee se – kissoja on aivan hurja määrä ilman kotia. Löytöeläinhoitolat ja kissatalot pursuavat hylättyjä ja kodittomia kissoja. Sekä aikuisia että pentuja!

Taustani löytökissojen hoivaajana ei kuitenkaan alkanut aivan vasta, vaan näitä olen jo aiemmin huolehtinut turvaan.

löytökissat
Tommista tuli sylikissa

Kolme vuotta sitten pelastin omin päin vanhimman kissoistani villiintymiseltä ja tulevan talven paleltumilta. Se olisi ollut hylätyn Tommi-kissamme kohtalo, kun hänet viisikuisena pentuna jätettiin ilman omaa kotia. Muutaman viikon Tommi ehti olla kodittomana ennen kuin hänestä tuli minun kissani.

Ensikohtaamiseni Tommin kanssa oli, kun kylällämme villinä, vapaana ja leikkaamattomana pyörivä iso kolli ajoi Tommin suoraan syliini. Minä olin istuskelemassa asuntoni pihassa nauttien lämpimistä kesäkeleistä, ja kas, pieni kissanpentu sieltä pomppasi turvaan! Asioita selviteltyäni sain tietooni, ettei tällä pennulla ollut kotia. Tommin irtokissana juoksentelu päättyi kuitenkin siihen, ja nyt hän on asustellut kanssani jo reilu kolme vuotta. Tyytyväisenä. <3

Toinen kissani Lilli on myös pelastettu, joskin hän päätyi meille vahingon, ei tietoisen hylkäämisen kautta. Lillin tarina löytyykin aiemmasta postauksestani täältä.

Kissoja siis päätyy irtolaisiksi sekä vahingossa että tahallaan. Asenteet kissoja kohtaan ovat kurjia. Jos ihmiset eivät yleensä tahallaan julmia ole, ovat he kissojen suhteen toisinaan melko ajattelemattomia.

Kissojen pitoon liittyy kissojen hyvinvointia ajatellen paskamaisia myyttejä, joita otin asiakseni nyt tässä murtaa!

löytökissojen sijaiskoti
Tommin lempparia on kaikki syötävä.
Myytti 1.

Osa ihmisistä luulee, että kissat pärjäävät saalistusviettinsä avulla luonnossa itsekseen. Näin ei kuitenkaan ole, sillä kissa ei pärjää pakkasilla ulkona paleltumatta. Ensimmäisenä kissoilta paleltuu korvat, sitten tassut. Kokeilkaapa itse juoksennella tuolla pakkasissa avojaloin ja paljain päin – kissoillakaan ei ole lämmikettä korvien eikä tassujen suojana.

Kissat myös lisääntyvät nopeasti. Naaraskissa voi tehdä vuoden aikana jopa kolmet pennut. Yhdessä pentueessa on yleensä 3-5 pentua. Nopeasti laskeskellen totean, että yksi ulkona majaileva naaraskissa voi tehdä vuodessa jopa 15 jälkeläistä. Jos näistä noin puolet ovat narttuja, voi kissoja olla pian useita kymmeniä. Satapäisen kissapopulaation syntyyn ei tarvita siis vuotta, kahta kauempaa! Väistämättä villeinä elävistä kissapopulaation jäsenistä suuri osa on sairaita, täynnä loisia ja paleltumavammoja. Ne kärsivät ja kituvat. Siitä syystä kissojen leikkauttaminen on erittäin tärkeää.

Tätä blogipostausta varten muuten lueskelin löytökissoista kertovia uutisia, artikkeleita ja blogipostauksia. Harvoin mulla tulee spontaanisti itku, mutta niitä ikävimpiä tarinoita en kyennyt itkemättä lukemaan. Oli pakko jättää kesken.

 

löytökissojen sijaiskoti
Ensimmäiset päivänsä meillä pennut viettivät tiiviissä kasassa kylppärin nurkassa.
Myytti 2.

Jotkut ihmiset luulevat yhä, että leikkauttaminen vähentäisi kissojen hiirestysintoa. Saalistusinto on tärkeää eritoten maataloissa, joissa kissat tekevät työtä hiirten ja rottien määrän vähentämiseksi.

Meillä on kaksi leikattua kissaa, jotka ulkoilevat ja pitävät hiiret loitolla. Kissojen leikkauttaminen ei vaikuttanut mitenkään saalistusintoon! Yhä vain he tulevat ulkorakennuksen takaa hiiri, rotta tai muu jyrsijä suussaan.

Leikkauttamista pidetään usein myös kalliina operaationa. Höpönlöpön, minä maksoin kahden kollin leikkauttamisesta (yhtaikaa) alle satasen ja narttukissankin leikkuutus kustansi vain himppasen yli sata euroa. Usein paikkakuntien eläinsuojeluyhdistykset järjestävät myös leikkautuspäiviä, jolloin eläinlääkärille voi viedä kissoje leikkautettavaksi tavallistakin halvemmalla.

Jos rahapussista ei löydy yhtä ylimääräistä sataa euroa kissan leikkautukseen, ei kannata kissaa ottaa silloin lainkaan. Kissan ylläpitokaan ei ole täysin ilmaista lystiä, ja myös yllättäviin eläinlääkärikuluihin kannattaa varautua minkä tahansa eläimen kohdalla.

Myytti 3.

Olen kuullut höpötettävän, että kissa ei voi olla onnellinen, jos se ei voi kulkea vapaana ulkona.

Täällä syvällä maaseudulla kissat voivat kulkea vapaana (jos ovat leikattuja), mutta vaarat ne vaanivat näitäkin. Yksi kissoistani katosi reilu vuosi sitten, sen jälkeen kun haisteli minkkiä nokakkain talomme pihassa. Yritin etsiä kissaa sosiaalisen median ja lähistöllä asuvilta kysellen, mutta niin vain se oli kadonnut. Toinen kissoistani on käynyt eläinlääkärissä pariinkin otteeseen ulkona saatujen ruhjeiden vuoksi.

Kissani ovat tottuneet ulkoiluun, eikä tässä vaiheessa niiden opettaminen sisäkissoiksi ole tarkoituksenmukaista, sillä heillä on pihapiirissämme aivan oikeita töitä! Kanalamme pysyy heidän avullaan puhtaana rotista ja hiiristä. Kissoilla on siis pääsy suojaan kylmältä ja sateelta ulkorakennukseemme.

Ymmärrän, että jotkut ovat kovin ehdottomia kissojen ulkoilun suhteen, mutta minä ajattelisin, että tarpeeksi syvällä maaseudulla asuessa kissojen ulkoilu on aivan ok, mikäli steriloinnista/kastraatiosta sekä suojapaikoista huolehditaan ja kissoja ruokitaan ja hoidetaan asianmukaisesti muuten.

Meidän ulkoilevat kissamme ovat kyllä ruoka-aikaan kotona aamulla, iltapäivällä ja illalla. Yöt kuluvat sängyn jalkopäässä tai sohvalla. Kovin kauaksi kattimme eivät siis pääsääntöisesti lähde kotoa – Tommi-kissa tosin aiheuttaa mulle harmaita hiuksia lähtiessään liian pitkäksi aikaa näkösältä.

Kissa kuitenkin voi oppia sisäkissaksi ja elää aivan tyytyväistä elämää, jos sille järjestetään riittävästi virikkeitä, säännöllisesti putsattava hiekkalaatikko sekä säännöllinen ruokinta.

Vaarat vaanivat kissoja ulkona, ja kissaansa ulkoiluttavan täytyy sitten pystyä elämään itsensä kanssa, jos kissa ei reissultaan takaisin kotiin enää tule.

löytökissojen sijaiskoti
Hermanni
Myytti 4.

Kissojen ruokinta puhuttaa, ja sitkeässä elää uskomus kissasta maitoa latkivana ja raakaa järvikalaa mussuttavana mirrinä. Kissa on luonnostaan laktoosi-intolerantikko, joten maito aiheuttaa kissalle vain vatsanväänteitä ja todella ikävän olon. Raa’asta järvikalasta kissa saa lisää suolistovaivoja, nimittäin sisäloisia! Sisäloisia ja niiden munia kissa voi saada myös ulkoa pyydystämistään jyrsijöistä tai ihmisten kenkien mukana ulkoa, mutta esimerkiksi heisimatotartunta on lähes taattu vain järvikalan mukana.

Siksi kissat onkin hyvä madottaa säännöllisesti, myös sisäkissojen madotus kannattaa tehdä ainakin kerran vuodessa.

Minä madotan kissamme 2-3 kertaa vuodessa. Keväällä, kesällä ja syksyllä. Talvikaudella kissat ulkoilevat mukavuudenhaluisina vähemmän, joten silloin en viitsi turhaan rasittaa kissojeni elimistöä loishäädöillä. Loishäätöä rasittavampaa kissalle on kumminkin ne loiset, joten säännöllinen madotus on enemmän kuin tärkeää!

Kissat tuppaavat yleensä tykkäämään kalasta, joten jos järvikalaa heille mielii antaa, kannattaa kala keittää ensin (mä myös yleensä suolestan kalan). Näin mahdolliset loiset ja niiden munat kuolevat, ja kissasi voi turvallisesti kalaa syöpötellä. 🙂

löytökissat
Milli
Myytti 5.

Villikissa ei voi oppia sisäsiistiksi. Tässä asiassa nuo kolme pentua ovat kyllä varsinaisia myytinmurtajia! Kun nämä tulivat meille kolmisen viikkoa sitten täysin kesyyntymättöminä ja arkoina, oli hiekkalaatikko ensihetkistä lähtien se paikka, johon pennut tekivät tarpeensa. No okei, yhdet pissat ja kakat löysin yhden pyyhkeen päältä nurkasta, mutta se oli varmasti ensi hetkien stressijuttuja.

Kun kissalle on osoitettu hiekkalaatikko, siistinä eläimenä se tekee tarpeensa aina samaan paikkaan.

Jos kissa pissaa tai kakkaa väärään paikkaan, voi omistaja katsoa peiliin: likainen hiekkalaatikko voi ohjata kissan etsimään paremman paikan tarpeilleen. Hiekkalaatikko pitäisikin puhdistaa enimmistä jätöksistä päivittäin – joskus jopa usemman kerran päivässä. Isomman pesun ja siivouksen kissojen vessoille teen viikoittain. Silloin vaihdan kaikki hiekat sekä pesen ja desinfioin laatikon kunnolla.

Joskus kissat ryhtyvät pissailemaan siististä hiekkalaatikosta huolimatta vääriin paikkoihin. Nurkkiin, sänkyyn, minne milloinkin. Tämä johtuu yleensä siitä, että kissa on ahdistunut tai kipeä. Kissa ei siis osoita mieltään silloin, kun tekee tarpeitaan muualle kuin hiekkalaatikkoon! (Tämä taisikin olla sitten myytinmurto numero kuusi!)

Kissa voi olla ahdistunut: onko asunnossa tapahtunut muutoksia? Uusi sohva, telkkari tai järjestyksenvaihto? Muutto? Uusi lemmikki tai perheenjäsen? Oliko tavallista pidempi työpäivä? Kissat ovat herkkiä muutoksille, ja ahdistuvat ja hermostuvat herkästi. Kissa ei siis vittumaisuuttaan kuseskele nurkkiin, vaan siihen on yleensä jokin syy.

Toinen syy voi löytyä kissan terveydentilasta. Aikoinaan lapsuudenkotini kissoista kaksi ryhtyi yhtäkkiä pissailemaan minne milloinkin. Toiselta löytyi virtsatietulehdus joka saatiin lääkkeillä kuntoon, toisella oli kasvaimia (en muista missä).

Jos siis kissasi vessakäyttäytyminen muuttuu yhtäkkiä ikävään suuntaan, katso ensin peiliin ja jos ei omasta pärstästä (ja toiminnasta) löydy mitään vikaa, soita eläinlääkäriin. Kissa voi olla sairas.

Kaiken kaikkiaan kissat ovat erittäin siistejä eläimiä, ja todistetusti myös villikissat ja luonnossa eläneet kissat oppivat erittäin nopeasti sisäsiisteiksi.

löytökissojen sijaiskoti
Viljo

Meidän löytökissamme: Viljo, Hermanni ja Milli <3

Alajärven perämetsistä (ei vaan, en oikeasti tiedä tarkkaa fyysistä sijaintia) on löytynyt kevään ja kesän aikana kymmeniä kodittomia pentuja (sekä aikuisia kissoja). Meille heitä tuli kolme kappaletta reilu kolme viikkoa sitten. Aluksi he olivat ihmisiin tottumattomina arkoja ja parkkeerasivat itsensä tiukasti kylppärimme nurkkaan, josta he eivät ensimmäisinä päivinä meidän nähtemme liikahtaneetkaan.

Tätä kirjoittaessani on kotimme päiväuniaika. Minä istun keittiönpöydän ääressä naputtamassa. Pöydällä nukkuu oma kissamme Lilli, parin metrin päässä pahvilaatikossa löytöpentu Milli, vauvan sitterissä toinen löytöpentu Hermanni sekä sängyssämme vauvamme sekä oma kissamme Tommi. Viljosta en tiedä, sillä hänet täytyy aina paikantaa erikseen. “Onks Viljoo näkyny” onkin kotonamme usein käytetty, valju vitsi.

Kävin tarkistamassa Viljon tilanteen, ja sydämeni suli: hän nukkuu samassa sängyssä vauvan ja Tommin kanssa! <3 Voi rakkaus!

Viljo on rohkea, mutta arkailee vielä eniten liikkuvaa ihmistä. Tänään kuitenkin sain Viljoa silittää vähän, kun hän makoili jo aiemmin sängyssämme. Hän on oranssi-valkoinen komea nuori kolli, joka on vikkelä liikkeissään ja rakastaa leikkimistä, juoksemista ja ruokaa. Viljo alkaa kehrätä, kun ruoka on tarpeeksi hyvää.

Hermanni on valko-harmaa kolli. Hermanni on kissoista rohkein, ja tulee jo luokse kun kissitetään. Hermanni haistelee ihmisen ojennettua kättä sekä kokeilee tassulla, onko se todella turvallinen käsi. Vielä ei Hermannia kuitenkaan ole saanut silittää. Hermanni on kaikkein nopein pentu, ja sen hän osoittaa leikkimällä mitä hurjimmin hypyin ja pyörähdyksin.

Milli on musta pentu, jolla on jaloissa pienet valkoiset sukat. Hän on pennuista kaikkein pienin ja aroin. Toisaalta Milli taas on ensimmäinen, joka lauantaisilla päiväunilla huomaamattaan kieri jalkaani vasten nukkumaan ja antoi silittää pehmoista turkkiaan. Milli myös tykkää tulla sohvalle hengailemaan meidän ihmisten kanssa, kunhan emme pidä hirveää meteliä tai rymistele täysillä. Millillä on viisas ja herkkä katse, ja pistän kyllä juhlat pystyyn kun tämän kissan luottamuksen voitan!

Kaikki meille sijaiskotiin tulleet pennut ovat kesyyntyneet jo aika kiitettävästi, ja kun päästään kesytyksessä siihen pisteeseen, että he antavat silittää (ja ehkä muutenkin käsitellä) itseään, alkaa oman, pysyvän kodin etsintä kissoille.

Oon aika varma, että sydämeni murtuu kun tulee aika antaa nämä pois. Yllättävän äkkiä näihin kiintyy! Mutta olen niin onnellinen, jos heille löytyy oma rakastava koti jostain – ei me ihan kissataloksi voida näillä rahkeilla kumminkaan ryhtyä, vaikka mieli tekisikin. 🙂

HUOM! Jos sinä tai joku tuttusi olisi valmis antamaan jollekin näistä pennuista pysyvän ja vastuullisen kodin, ole yhteydessä muhun tai Alajärven tassutiimiin! Myös muita kotia etsiviä kissoja on tassutiimin muissa sijaiskodeissa hoidossa.

Löytökissojen sijaiskoti

Mikä Alajärven tassutiimi?

Alajärven tassutiimin syntypaikka sijaitsee Etelä-Pohjanmaalla Alajärvellä.

Alkunsa tämä yhdistys sai, kun pieni porukka sai tarpeekseen Alajärven seudun kodittomien kissojen suuresta määrästä. Kun kissoista ilmoiteltiin vaikkapa Facebookissa, oli niitä etsimässä ja loukuttamassa yleensä sama sakki. Tämä sakki otti luokseen hoidettavaksi ja ruokittavaksi apua tarvitsevia kissoja. Myös eläinlääkärikulut he kustansivat omasta pussistaan.

Kun näitä kissoja löytyi ulkoa jatkuvasti, tuli tämä väki siihen tulokseen, että alueelle tarvitaan oma eläinsuojeluyhdistys. Yksityishenkilöiden rahat eivät millään riitä kattamaan kuluja, joita hylättyjen kissojen eläinlääkärimaksuista sekä ruokinta- ja kissanhiekkahankinnoista tulee.

Keväällä 2017 tähän tarpeeseen perustettiin Alajärven tassutiimi.

Tällä hetkellä Alajärven tassutiimin sijaiskodeissa on reilu 20 kissaa, ja lisää tulisi, mikäli varat ja sijaiskodit riittäisivät.

Ruoka- ja tarvikelahjoituksia tassutiimillä otetaan kiitollisena vastaan! Lisätietoja löydät heidän nettisivuiltaan: http://www.alajarventassutiimi.fi/

Tassutiimistä löytyy myös Ylen juttu täältä: “Kissanpentuja alkoi tulla ihmisten terassien alta” – löytökissoista tuli ongelma Alajärvellä

Jos suunnittelet kissan hankintaa, käy lukemassa kissatietoa täältä: Kissatieto.fi – Uusinta tietoa kissoista

Leave a Reply