Meille tuli kanoja – mitä kanojen hankkiminen vaatii?

Eräs pitkäaikaisista haaveistani on ollut omavaraisempaan elämään siirtyminen. En tiedä, kuinka pitkälle omavaraisuudessa olen valmis menemään ja kuinka omavarainen elämä on kohdallani mahdollista, mutta pieniä askeleita sitä kohti on hiljalleen otettu. Yksi näistä askeleista kohti itse tuotettua ravintoa ovat kanat. Aluksi kananmunat, tulevaisuudessa jossain määrin kanan liha. Kanoista haaveilin jo vuosi sitten keväällä ja olin aivan karvan päässä niiden hankkimisesta, mutta suunnitelmiini tuli muutoksia muun muassa erään raskauden ja melkoisen raskauspahoinvoinnin kera. Siinä kohtaa olikin järkevämpää keskittyä vauvan odottamiseen. Nähtävästi kanaunelmia ehti toteuttaa näin myöhemminkin! Tänä vuonna olikin tilanne aivan eri. Kun vauva-arki alkoi sujua jo mukavasti, alkoi ajatukset siirtyä myös muuhun elämään ja unelmiin pienestä kanaparvesta ja omien kanojen munimista munista ruokalautasella. Kerron teille kuvien kera kanatarinani ja loppuun olen koonnut hyödyllisiä vinkkejä ja linkkejä siihen, mitä pitää tietää, mikäli suunnitelmissa on kanojen hankkiminen.

kanojen hankkiminen
Pikku-Härski ja teinitytöt.

Kanojen hankkiminen

Kesä-heinäkuun vaihteessa aloin etsiä kanoja. Alkuun tosiaan etsinkin ihan vain jotain kanoja, autuaan tietämättömänä uskomattoman laajasta kanarotujen kirjosta. Kun tutkin aihetta lisää, päädyin maatiaiskanoihin – ne tuntuivat kotimaisuutensa sekä kylmän- ja taudinkestävyytensä ansiosta sopivimmilta meille. Mutta kas kummaa, maatiaiskanaroduistakin löytyy vielä lukuisia eri maatiaisrotukantoja. On alhon-, jussilan-, ilmajoen- ja iitinkantaa. Maatiaiskanta valikoitui kumminkin meille ihan puhtaan sattuman kautta. Naapuripaikkakunnalla oli sopivasti tutun tutulla tarjolla kuusi kappaletta tyrnävänkannan nuorikoita (eli tipuvaiheesta nuorikkovaiheeseen siirtyneitä kanoja, jotka eivät ole vielä sukukypsiä eivätkä näin ollen ole aloittaneet munintaansa). Siitäpä sitten pyörät lähtivät pyörimään!

Kävin katsomassa kanoja ja seuraavana päivänä alkoikin julmettu kanalan väkerrys. Pihassamme on onneksi vanha ulkorakennus, jonka kivinavettaosaan kanala oli helppo tehdä. Miehen toimiessa työnjohtajana väsäsimme kananuorikoille myös katetun ulkotarhan, jossa he voivat jaloitella ilman pelkoa haukan ruoaksi joutumisesta. Nykyisin kanamme pääsevät myös vapaana ulkoilemaan ja nauttimaan pihapiirin tarjoamista herkuista, mutta vain silloin, kun täällä on väki kotona. Pihassa on myös jos jonkinlaista puuta ja pusikkoa, joiden suojiin kanat voivat hätätilassa mennä.

kanojen hankkiminen
Nuoriso ihmettelee, mihin herkkuja antava tyyppi oikein häippäisi!

kanojen hankkiminen

Jo seuraavana viikonloppuna kävimme hakemassa kuusi kananuorta uuteen kotiin. Seuraavat viikot minä sitten istuinkin kanalassa aina, kun vauva nukkui! 😀 Se kannatti, sillä kanojen käsittely ja ohjaaminen ulkoa sisätiloihin on helpompaa, kun kanat luottavat ihmiseen. Mahdottomasti en niitä kumminkaan ole sylitellyt, tulevat sitten itsekseen jos tykkäävät. Ja täytyy sanoa, että kana olkapäällä pelotti mua enemmän kuin vieras papukaija olalla! Ehkä sen kakkavaaran vuoksi? Nykyisin ne harvemmin kiipeävät väkisin olalle, ensimmäisinä viikkoina ne tekivät sitä useammin. Tuossa teille vähän todistusaineistoa:

kanojen hankkiminen
Isabella tekee mulle täitarkistuksen. Ei ollu.
kanojen hankkiminen
Taiga-Severi hymyilee mun kaa.
kanojen hankkiminen
Ulla poseeraa mun kaa.
kanojen hankkiminen
Härski, Helena ja Isabella sekosivat.

Uusi kukko parveen

Kun kanat olivat olleet meillä noin kuukauden, täytyi ryhtyä uuden kukon hankintaan. Meidän nuorikoidemme ainoa kukko Härski ei tule soveltumaan meille siitoskukoksi, sillä myös kanoilla vahva sisäsiitos voi aiheuttaa kehityshäiriöitä ja sairauksia. Siksipä Härskin kohtalo oli joutua syksymmällä joko pataan tai jonnekin pitoon – nyt näyttäisi siltä, että hän pääsee kuin pääseekin jatkamaan elämäänsä! Siispä haimme säilytysohjelmakelpoisen Uuno Daavid Goljatin komistuttamaan parveamme! Uuno näytti ensitöikseen Härskille pikkukukon paikan, jonka jälkeen elo on ollut varsin sopuisaa kanalassamme. Varauduin toki siihen, että Härski joudutaan päästämään päiviltään ennen aikojaan. Niin olisi käynyt, jos Uuno ei olisi ollut Härskiä kohtaan suopea.

Koska Uuno osoitti heti alkuun olevansa sekä kiltti että herrasmies kanateinejä kohtaan, oli ihan pakko hakea hänelle vielä kolme aikuista morsianta. Kovin nopeasti meille kotiutui siis taas lisää kanoja: Elisabet, Unelma ja Rosita. Eikä ole kuulkaa monessa kanalassa nähty yhtä onnellista kukkoa kuin Uuno oli silloin, kun ymmärsi, että hänellä on nyt aivan omia morsmaikkuja paikan päällä! Tällä hetkellä nuo kulkevat kahtena eri parvena: Uuno ja rouvat sekä Härski ja neidit. Toivottavasti myöhemmin syksyllä, kun neidit tulevat rouvan ikään ja Härski lähtee omien rouviensa luokse, nämä sulautuvat hyvin myös Uunon parveen. Siinä marraskuulla pitäisi alkaa nuorikoiden munia. Sitä odottelen niiiin innolla!

kanojen hankkiminen
Härski-parkaa <3
kanojen hankkiminen
Uuno ja teinitytöt.
kanojen hankkiminen
Sulassa sovussa.
kanojen hankkiminen
Härski ja Uuno mahtuvat kumminkin samaan kuvaan <3
kanojen hankkiminen
Uuno ja rouvat kylvyssä.

Nyt kanaelo on aika tasaista: vanhat rouvat munivat säästellen, ja pesästä löytyy yksi muna päivässä. Yksi heistä oli tullessaan aika kärsineen näköinen ja kalkkijalkainen SEKÄ näillä rouvilla oli väiveitä, mutta yhtä lääkekäsittelyä vaille on väiveet hävitetty. Eilisiltana kävin pimeän tullen kurkkimassa kaikkien kanojen höyheniin ja takapuoleen, eikä niissä näkynyt enää vilisevän mitään. Summa summarum, kanat ovat ihan hurjan hauskaa katseltavaa ja tuottavat meille munia, mutta kyllä niiden pitämiseen täytyy varustautua ja perehtyä aivan kuten minkä tahansa eläimen hankintaa varten. Ja alkurumban jälkeen alkaa tämä elo heidän kanssaan helpottaa. Kananhoito on jo rutiinia. Kanat pärjäävät itsekseen ja niiden ruokinta ja hoito on helpohkoa – aikaa niihin saa kumminkin halutessaan (ja sairastumisten sattuessa) menemään ihan turkasesti. 🙂

Mitä pitää huomioida, kun suunnittelee kanojen hankkimista?

  • Järjestä kanoille hyvät tilat eli kanala. Varmista, että sinulla on kanoillesi järkevät tilat. Kanalan tulee olla riittävän iso (luomukanaloiden maksimieläintiheys on 6 kanaa/neliö). Meillä on nyt 10 kanaa ja sisätilaa heille on noin 15 neliötä. Muutama sinne mahtuisi vielä, mutta en laittaisi tuonne yli 60 kanaa. Kotitarvekanalan ihanuus on siinä, että kanoilla on oikeasti tilaa liikkua, kuopsutella, juosta ja pyrähdellä lentoon. Lisäksi orsitilaa täytyy laskea noin 20 senttiä per kana, mieluusti tietenkin enemmänkin.
  • Aiotko ottaa kanoja myös talveksi? Huomioi se, että kanat eivät kestä kovia pakkasia. Maatiaiskanaroduille kylmimpinä aikoina vähimmäisvaatimuksena voi pitää sitä, ettei juomavesi jäädy. Jotkin kanarodut taas tarvitsevat huomattavasti korkeampia lämpötiloja selvitäkseen. Ilmanvaihdonkin tulee olla kunnossa, sillä kanat kakkaavat paljon ja jatkuvasti ja se kakka haisee.
  • Järjestä kanalaan riittävästi munintapesiä ja virikkeitä. Yhteen munintapesään pitäisi mahtua 4-5 kanaa, riippuen toki rouvien luonteesta. Kanat tarvitsevat lisäksi niitä orsia ja hiekka- tai turvekylpymahdollisuuden. Kanalan sisustamisessa on vain mielikuvitus rajana! Me olemme väkertäneet munintapesiä, orsitilaa rutkasti sekä hieman pöytätilaa ja piilopaikkoja. Kanat rakastavat liikkumista ja kuopsuttelua. Mulla on tapana heittää vähän jyviä kanalan lattialle, josta nuo onnellisena niitä sitten kuopsuttelevat.
  • Ulkoilumahdollisuus takaa onnelliset kanat. Lämpiminä vuodenaikoina (poislukien siipikarjan ulkonapitokiellon välisen ajan) kanat nauttivat yli kaiken, mikäli saavat ulkoilla tarhassa tai vapaana. Tarhan koko kannattaa miettiä siten, että tilaa on 2 neliötä per nokka. Katettu tarha on turvallisin tarha! Meillä kanatarhan katto on tehty samasta verkosta kuin muukin tarha. Vapaana ulkoilu on mahdollista vain silloin, kun olemme kotosalla. Vaaroja kanoille on riittämiin: kissat, koirat, haukat, ketut jne. Opeta siis kanasi seuraamaan sinua tarhaan tai kanalaan – mikään ei ole ärsyttävämpää kuin toivoa, että kotkottajat viitsisivät vaivautua takaisin suljettuihin tiloihin. Mulla on tähän käytössä yleensä jotain superherkkua, esimerkiksi jauhelihaa.
  • Ruokintapaikat ja juoma-astiat kuntoon. Kanojen ruokintapaikan tulisi olla riittävän tilava, jotta myös nokkimisjärjestyksessä alimpana olevat mahtuvat ruokailemaan. Meidän ruokintapaikkamme on rakennettu halkaistusta putkesta, johon mahtuu useampi kana vierekkäin syöpöttelemään. Juoma-astian on hyvä olla sellainen, joka ei kaadu. Parhaita ovat astiat, joissa on juomanipat. Kanat ovat tajuttoman kovia sotkemaan, joten juomanipallisessa astiassa vesi säilyy puhtaimpana.
  • Hanki kanoille sopivaa ravintoa. Sitä ovat kananrehut sekä kotimaisista viljoista kaura, ohra ja vehnä. Jos syötät kanoille täysrehua, se ei tarvitse lisäksi muuta ruokaa. Jos taas haluat syöttää kanoille viljoja ym., on puolitiiviste oikea valinta. Minä keittelen kanoille aamuisin puuroa tai makaronia, koska tykkään lelliä kaakattajiani. Rehujen ja viljojen lisäksi kanat tarvitsevat kalkkia (löytyy säkeissä maatalouskaupoista) sekä soraa ja hiekkaa (löytyy maasta). Soraa kanat tarvitsevat kivipiiransa täytteeksi. Kanoilla kun ei ole hampaita, on heidän ruoansulatusjärjestelmässään kivipiira, joka jauhaa ruoan sopivaksi mössöksi. Lisäksi kanat tarvitsevat puhdasta vettä. Aikuinen kana juo vettä noin 2-3 desilitraa päivässä.
  • Valmistaudu henkisesti jatkuvaan siivoamiseen. No okei, ei ehkä jatkuvaan, mutta päivittäin kanoille tulee laittaa ruokaa ja vettä ja huolehtia näiden astioiden puhtaudesta. Viikottain pitää siivota kakat – et ikinä uskoisi, kuinka isoja jöötejä ja kuinka usein kanat niitä päästelevät! Keväisin ja syksyisin pitää lisäksi siivota kanala oikein kunnolla.
  • Varaudu pistämään kanoiltasi pää poikki tarvittaessa. Tai etsi jo etukäteen joku henkilö, joka voi sen tehdä. Kanat voivat sairastua tai loukata itsensä niin, että armollisinta on päästää se pois päiviltään. Jotta eläin ei joutuisi kitumaan, se täytyy olla valmis tappamaan.
  • Valmistaudu myös ulko- ja sisäloisiin ja niiden häätöön. On kalkkijalkaa, väiveitä, kanatäitä ja pahinta mahdollista eli kanapunkkia. Kanapunkin iskiessä myös kanala täytyy siivota ja desinfioida orsia ja kuivikkeita myöten. Loiset ovat yleisiä, mutta ikäviä yllätyksiä. Siksi on hyvä tarkistaa säännöllisesti, löytyykö sulkien välistä ei-toivottua liikennettä. Minä hankin kolme aikuista kanaa, ja heistä yhdellä oli alkavaa kalkkijalkaa ja kaikilla heistä oli väiveitä. Jihuu. Ongelma alkaa kumminkin olla nyt selätetty lääkkeillä ja kanoille sopivilla jalkakylvyillä.

Laajempia kanatietopaketteja löydät muun muassa täältä:

Siltajoen sirkus: Suomen paras kanablogi! Siltajoen sirkuksen kuukausittainen uutiskirje on valloittanut sydämeni, vaikka olen ollut sen tilaajana vasta muutamia kuukausia. Kattavaa ja ajantasaista kanatietoutta, ihanaa!

Munanetin keskustelufoorumi.Ei enää niin aktiivinen, mutta todella laajasti löytyy tietoa! Munanetillä on myös Facebook-sivut, siellä keskustelu on aktiivista ja tietoa saa hyvin. Suosittelen molempien lukemista!

Eviran sivuilta löytyy lakipykäliä ja tärkeitä säädöksiä. Lisäksi sieltä löytyy siipikarjan pitäjäksi rekisteröitymiseen tarvittavat lomakkeet. Rekisteröityminen on nimittäin pakollista, oli lintuja sitten yksi tai useampi.

Leave a Reply