Omaa aikaa tarvitseva äiti ei ole paska mutsi

“Kummallista kun nykyään äidit tarvitsevat aikaa erossa lapsistaan”, piikitellään useammassakin some-keskustelussa jossa äidin omaa aikaa käsitellään. Niinpä niin, alkaa heti pänniä, kun näytöllä näkyy ihokarvat pystyyn nostava argumentti, joka kuuluu näin: “kyllä ennen oli kaikki paremmin eikä äideilläkään ollut muuta tekemistä kuin olla lapsen kanssa ympäri vuorokauden”.Tai siis, äidit eivät halunneet muuta tehdä! Tiedä häntä, mitä ennen haluttiin, mutta nykyään harvat haluavat niin elää. En minä ainakaan, sillä olen yhä oma itseni ja minulla on ihan oma identiteettini ja äärimmäisen suuri tarve puhdistaa ajatuksiani rauhassa ja yksin. Ihan vaan olla ja miettiä, mitä mietittävänä nyt kulloinkin on.

Siispä kun viikonloppu koittaa, on onnenpäivät käsillä. Jes, lauantai! Se on se eka ajatus aamulla herätessäni. Eka kerta tällä viikolla, kun mies on aamupäivällä kotona eikä töissä. Hermot alkaa näin loppuviikosta olla vastuusta kireällä, ja kaipaan palavasti oman hetken muuallakin kuin iltasuihkussa. Iltaisin vauvan kello näyttää aika usein itkupotkuraivareita nukahtamiseen saakka, joten se suihkussa hengailu ei varsinaisesti herkkua oo kun tietää, että olkkarissa tai makkarissa desibelit huitoo sataa. Mutta lauantainen aamupäivä, ai että. Aika, jolloin huolletaan öisin ainakin pari kertaa heräävän äidin mielenterveyden pysymistä stabiilina. Tai no, niin stabiilina kuin tämmöinen tulisielu nyt voi pysyä. Tässä siis muutama vinkki myös teille, pikkuvauvojen kanssaäidit.

1) Hyvä, täyttävä aamiainen

Sitä ei viikolla heru, meinaan rauhassa nautiskelua aamuruokaa. Lauantaina Taneli touhuaa vauvan kanssa ja mulla on aikaa tehdä hyvä aamiainen, istua alas syömään se ja – tadaa – nauttia se rauhassa! Aurinko paistaa, ainakin mun pään sisällä. Miehen paistamia kananmunalättyjä, leipää, hedelmiä ja haudutettua teetä. Itse puristettua veriappelsiinimehua ja limelohkoilla maustettua kylmää vettä. Koko kropan täyttää helpotuksen huokaus, kun et ole yksin vastuussa vauvasta. Aamupäivän kruunaa ennen aamiaisen valmistamisen starttaamista päälle napsautettu sauna!

2) Sauna

Ja jos ei oo saunaa, lämmin suihku on kans jees! Minä kumminkin saan nauttia luksuksesta eli päiväsaunomisesta. Ihan paras keino rentoutua ja hikoilla pahat henget (ja hajut) veks. Ennen saunaan menoa pesen hiukset ja jätän ihanan, kuivia luonnonkiharia hiuksia kosteuttavan naamion vaikuttamaan. Bonuksena laitan kasvoille niinikään kosteuttavan naamion ja painelen lauteille. Kosteutusta nimittäin tartten, sillä atooppinen iho + kiharat hiukset + kevät + synnytys = Sahara right here. Kaikki elinvoima iholta hävisi synnytyksen myötä ja jäljelle jäi harmaa nahka. Löylytuoksua, muutama napollinen vettä kiukaalle ja avot, autuaan rentouttava ja kosteuttava saunahetki nautittavana.

Löylyttelyn jälkeen käyn vielä portailla vilvoittelemassa. Kevät! Se on jo niin pitkällä, että linnut laulavat kilpaa ja ihan kuin maastakin kohta puskisi ekoja vihreitä. Minä menen sisälle, ja tämän jälkeen jaksan taas olla hyvä äiti, joka innostuu vauvan kanssa jokaisesta katseesta ja hymystä sekä jaksaa myös ne itkut ja desibelit. On jälleen vain ja ainoastaan huippua olla pienen vauvan, joka iltaisin itkee heprean kielellä, äiti. Ihana, tarpeellinen oma aika – lyhytkin moinen. Kannattaa kokeilla, toimii nimittäin.

Leave a Reply