Vappuretkellä Valkealammella

Pitkä viikonloppu ja vapunvietto ovat takana päin, ja myös täällä palattiin rysähtäen arkeen. Tänään haluan vielä fiilistellä meidän vappupäivän retkeä Valkealammelta Jäkälämäen kodalle. Valkealampi paikkana tuo muistoja, joista ensimmäiset ovat jo yli kahdenkymmenen vuoden takaa, niistä lisää tuonnempana – seuraavissa kappaleissa kerron Valkealammesta ja Jäkälämäestä enemmän. Metsäretkeilyä harrastettiin jo omassa lapsuudessa vanhempien, etenkin isän kanssa. Muistan yhä elävästi, kun vihreään reppuun pakattiin makkaraa, pari klapia sekä tulitikut ja paineltiin suoraan pihasta lähimetsään tarpomaan. Siellä sitten istuttiin keskellä metsää nuotion ääressä haalarintakamus märkänä ja syötiin sisältä vähän viileäksi jäänyttä makkaraa. Räkä poskella ja viluisina mutta niin onnellisina. Nyt pakkasimme mukaan vappuretkeilyyn sopivaa sapuskaa simoine ja munkkeineen. Sukset unohtuivat, sillä tämä lumen määrä yllätti – vappuhiihto, sen vaan ei pitäisi olla mahdollista. Kuukauden päästä pitäisi olla kesä!

Vapun hiihtokelit kohdillaan.

Valkealampi, Lakeuden Lappi

Valkealampi sijaitsee kotikonnuillani Alajärven Lehtimäellä. Täällä on uskomattoman kaunis luonto, ja hyvin hoidetut, valaistut pururadat sekä talvisin huolletut ladut. Valkealammen kangasmetsistä löytyy myös sienestäjien ja marjastajien aarreaitta, mikäli pururadalta poikkeaa syvemmälle metsään!

Valkealammen vesi on lähdevesipohjaista, ja kesäisin käydään usein pulahtamassa kirkkaassa ja viileässä vedessä. Lapsena vietimme useita kesäpäiviä lammessa huulet sinisinä polskien. Oi lapsuuden lämpimät kesät! Nykyisin rannassa on myös vuokrattava savusauna todellisille vilukissoille, ja näinä aikoina, kun juhannuksenakin saattaa saada raekuuron niskaansa, on saunalle uintireissuun yhteydessä tarvettakin. Kerran meillä oli tuo savusauna testissä, kun luokkakokousta juhlistimme vanhalla porukalla Valkealammen maisemissa. Karaistuneemmille hipiöille on taas talvisin avantouintimahdollisuus, lämmittelypaikkana rantasauna.

Kaikesta kauneudestaan huolimatta Valkealammelta olen monen Lehtimäellä varttuneen ihmislapsen tavoin saanut myös traumoja. Ollessani 90-luvulla alakoulussa Lehtimäellä oli vielä useita eri kyläkouluja, ja Valkealampi toimi talvisin ja keväisin koulujenvälisten hiihto- ja maastojuoksukisojen verenmaun suuhun kirvoittavana areenana. Taisin aika hyvin ko. mittelöissä aina pärjätä, mutta en vaan yhä vieläkään pysty ymmärtämään kilpaurheilua. Pakkohan se on aina parhaansa tehdä ja kilpailuvietti mullakin on melkoinen, mutta en vaan saa moisesta sellaista euforista fiilistä kuin luovasta tekemisestä, kuten tästä kirjoittamisesta. Joka tapauksessa, yhä edelleen jotkut hullut  urheilijat siellä tänäkin päivänä talvisin, vapaaehtoisesti, kilpaa hiihtävät. Ainakin aktiivinen paikallinen urheiluseuramme, Lehtimäen Jyske, niitä järjestää.

 

Luminen oli polku vielä.
Tässä oli saanut sukset asetella jo melko tarkasti.

Jäkälämäki

Patikkapolun sinisiä nauhoja seuraten pysymme Valkealammen hiihtostadionilta alkavalla reitillä eksymättä. Maisemat ovat vertaansa vailla, vaikka raskas lumi matkantekoa hieman hidastaakin. Määränpäämme on Jäkälämäki – Kuortaneen korkein kohta! Jäkälämäki sijaitsee kolmen Etelä-Pohjalaisen kunnan, Kuortaneen, Alajärven ja Alavuden rajalla. Vaihdamme 5 kilometrin reitin aikana siis myös kuntaa pariinkin otteeseen. Jäkälämäki nousee Wikipedian mukaan 204 metrin korkeuteen merenpinnasta. Maisemat ovat vertaansa vailla – ei ihme, että aluetta kutsutaan Lakeuden Lapiksi!

Jäkälämäen päällä reipasta eränkävijää odottaa palkinto: mielettömät maisemat ja tuulensuojaa sekä nuotiontekomahdollisuuden tarjoava kota. Vappupäivänä viima oli kylmä ja kova, joten ilman sisätiloja ei varmasti oltaisi viihdytty tuon kolmikuisen lapsoseni kanssa mäen päällä kovin pitkään. Kiipeämisen jälkeen halusi muutenkin hetken viettää leväten, meidän Jätkän tyyliin ketarat ojossa. Oli huippua, kun pääsimme hengähtämään ja nauttimaan eväistä ja lämpimästä ihanan siistinä ja hyvänä pidettyyn kotaan! Ainoastaan grillin paistoverkoissa oli vähän turhan suuria reikiä, sai jännittää putoaako eväät hiillokseen 🙂

Verkot voisi uusia, muuten hyvä.

Papanamunkkeja ja virtsanäyte simaa.
Rakkaat retkeilijät.

Niin upeat maisemat!

Retken sujuminen vauvan kanssa

Alku aina hankalaa – suurimman päänvaivan toi kantorepun hihnojen säätäminen ja tönköksi puetun vauvan asettelu kyytiin. Laitettiin säädöt kohdilleen joskus kun Jätkä oli ihan vastasyntynyt, joten kasvua oli ehtinyt tapahtua ja ulkovaatteet toivat oman osansa.  Nopsasti se homma kuitenkin hoitui, ja päästiin patikoimaan. Taneli kantoi vauvaa ekan kerran noin pitkän matkan, mutta toisaalta Jätkä on tottunut liinassa kantamiseen, joten matkat hän veteli tyytyväisenä sikeitä. Kantovälineet on kyllä ihan paras keksintö, ja ne pelastavat sekä arjen että juhlan tilanteita! Ei oltaisi lähdetty tätäkään, kuitenkin suht lyhyttä, reittiä patikoimaan ilman kantovälinettä. Nyt saatiin ensimmäinen yhteinen retkeilyelämys kolmistaan! Kesälle ja syksylle on suunnitteilla lisää retkiä, sekä lähelle että kauemmas.

Jätkä alkaa olla nyt kolmikuinen, joten ympäröivä maailma kiinnostaa yhä enemmän. Käytimmekin paljon aikaa ympäristön katselemiseen kodalla, jossa hän liikkeen pysähtyessä heräsi.  On ihanaa, kun saa jakaa oman lapsuuden merkityksellisimpiä hetkiä oman lapsen kanssa. Nämä metsäretket ovat jo mun ja Tanelin perinteitä, ja nyt muuttumassa koko perheen tavaksi. Oman lapsuuden retkillä luontoon on ollut suuri merkitys, ja viihdyn yhä metsissä retkeillen, sienestäen ja marjastaen. Keskellä hiljaista metsää on tilaa ajatuksille ja rauhoittumiselle, jota kiireinen ihminen tarvitsee palautuakseen stressistä.

Seuraavaa retkeä innolla odottaen,

Karoliina

Kesken retken tulikin kevät ja lumet suli.

Traumaattinen loppusuora maaliin. Verenmaku suussa on tätä juostu ja hiihdetty.
Kisakahvilasta sai lapsuuden kisoissa lohtumehut urheilusuorituksen jälkeen <3
Ylväs lumitykki.
Sahanpurukasan alta löytyy lunta myös kesällä!

Leave a Reply