Vauvan kehitys 0-2kk

Vauvan kehitystä tulee näin esikoisen äitinä seurattua tosi tarkasti, ja jokainen pikkiriikkinenkin uusi opittu asia täyttää sydämen puhtaalla riemulla ja hämmästyksellä! Oman vauvan kehitystä on niin ihanaa seurata. Koska blogin aloittaminen tapahtui vasta Jätkän lähennellessä kolmatta kuukauttaan, kokoan ekojen kahden kuun aikana tapahtuneen kehityksen tähän samaan postaukseen. Tästedes sitten kehityskatsauksia luvassa kuukausittain vauvavuoden ajan. Haluan kantaa tässä oman korteni kekoon, olen mammaloman aikana tykännyt lueskella toisten blogeista näitä(kin) juttuja.

Aivan hysteeriseksi ei kannata näidenkään juttujen kanssa ryhtyä, siitä ei tule kuin stressiä kaikille perheessä. Jokainen lapsi kasvaa ja kehittyy omaa tahtiaan vauvasta lähtien, siksipä ei kannata viikkoja tai kuukausia niin tarkkaan tuijottaa taitojen oppimisen suhteen. Annetaan jokaisen vauvan edetä omaan tahtiinsa, kyllä ne taidot sieltä löytyvät kun lapsi on siihen valmis – ennemmin tai myöhemmin. Neuvolassa ottanevat puheeksi, jos jokin alkaa huolestuttaa. Mä ainakin haluan vain nauttia vauvavuoden jännittävistä hetkistä Jätkän kasvua seuratessa – päätähän se huimaa nyt jo!

Meidän vauva 0-2kk vanhana:

  • Kolmeviikkoisena Jätkässä tapahtui ensimmäinen iso muutos. En oikein osaa sanoa, mitä se tarkalleen oli, mutta varmaan jonkinmoista tähän maailmaan heräilyä. Kuvailin sitä neuvolan kotikäynnillä ihmiseksi muuttumiseksi 🙂
  • Neljän viikon vanhana vauva löysi nyrkkinsä ja alkoi tuijotella niitä hartaasti.
  • Noin viisi viikkoa vanhana vauva alkoi hymyillä tarkoituksellisesti. Kuusiviikkoisena hymyiltiin jo leveästi! Se oli ehdottomasti tärkeimpiä juttuja meille vanhemmille, kun Jätkä alkoi osoittaa olevansa iloinen ja tyytyväinen. Se oli meille merkki siitä, että tehdään jotain oikein – mikä oli suuri helpotus, koska vauvan sielunelämä on jäänyt monessa kohtaa melkoiseksi mysteeriksi.
  • Hymyn kanssa samoihin aikoihin Jätkä alkoi kääntää katsettaan sinne, mistä kuului ääniä. Etenkin mun äänen suuntaan! Mikä ei oo ihme, sillä muahan tyyppi kuuntelee päivät pitkät Tanelin ollessa töissä. Ja minä = ruoka! Ja tietenkin olen myös rakastavia katseita ja höpötystä, läheisyyttä sekä hellyyttä.
  • Sylittely ja halailu on ihan parasta hommaa ollut vastasyntyneestä lähtien, meidän kaikkien mielestä. Vauvaa ei voi ikinä halata liikaa!
  • Myös ekat kyyneleet ilmestyivät silmäkulmiin siinä viisiviikkoisena, se oli musertavaa! Kauheaa oli nähdä oman pikkuisen lohduttoman itkun lomassa valuvat kyyneleet. Mutta aikas ylpeä olin kun sain itkun loppumaan, siinä sitä on saavutusta kerrakseen.
  • Katsekontaktiin päästiin myös ennen kahden kuukauden ikää, noin viisi-kuusiviikkoisena alkoi varovainen tuijottelu kohti vanhempiensa iiriksiä. Kyllä voikin olla tomera pakkaus tuo tuimasti syvälle silmiin ja sieluun tapittava pieni ihminen!
  • Hieman ennen kahden kuukauden ikää vauva alkoi kannatella tomerasti päätään ensin pystyasennossa sylissä ja kantoliinassa, hetkeä myöhemmin lattialla vatsalla ollessaan. Aluksi toki vain ihan pieniä aikoja.
  • Alkoi kuukauden vanhasta alkaen viihtyä yhä paremmin leikkimatolla lattialla tai sitterissä keikkuen. Hyviä hetkiä tehdä ruokaa, siihen ei keskeytymätöntä aikaa pahemmin ole, ja syötävä kuitenkin on.
  • Vain kahdessa kuukaudessa vastasyntyneestä unikeosta kehittyi huisin valpas ja seurallinen vauva, jota alkoi myös mobilen tyyppiset lelut sekä neuvolasta saadut punakeltaiset hymynaamajulisteet kiinnostaa. Kaikkein parhaita juttukavereita ovat kumminkin ihmiset, toisen ihmisen kasvot ovat parasta ikinä!
Hymynaamat ja kirkkaat värit kiinnostavat.
Päätä kannateltiin parikuisena lyhyitä hetkiä kerrallaan.
Pieni hymy alkoi viisiviikkoisena ilmestyä suupieliin. <333
Leikkimatolla köllöttely, jalkojen potkiskelu sekä lelujen katselu ovat olleet hupia reilun kuukauden ikäisestä lähtien, kaksikuisena touhuun on jo tullut enemmän särmää.

Leave a Reply